Munchen excun matkakertomus

Tampereen Teknillisen Seuran International Club jatkoi ekskursioperinteitään järjestämällä neljän päivän matkan Baijerin sydämeen Muncheniin marraskuun alussa. Saimme kokoon 30 ilmoittautuneen ryhmän, joka oli juuri sopivan kokoinen. Seurassamme on mukana monenlaisia jäseniä, niinpä meidänkin exculla ikähaarukka oli 49 vuotta.

‘Aikainen lintu madon nappaa’ ohjenuoranamme suuntasimme Tampereen lentokentälle jo klo 4 torstaina aamuyöllä. Pientä matkajännitystä oli ilmassa vaikka sen helpottamiseksi oli pidetty muutamaa päivää aikaisemmin yhteinen online-palaveri ja koko ryhmälle oli useita viikkoja ollut avoimena keskusteluun ja kysymyksille WhatsApp-ryhmä.

Talvi yllätti Air Balticin lentokoneet ja jouduimme Tampereella odottelemaan melkein tunnin siipien jäänpoistoa. Viimein saimme luvan lähteä lentoon kohden Riikaa, jossa vaihdoimme Munchenin koneeseen. Muncheniin saavuimme aamulla hyvissä ajoin ja matkasimme paikallisjunalla sekä metrolla hotelliin. Koko seurueelle oli etukäteen hankittu Munchenin matkakortit koko matkan ajaksi, jotta paikallisliikenteellä matkustaminen on kätevää ja nopeaa. Hotelli oli nimeltään H2 Hotel München Olympiapark ja sijaitsi olympiapuiston vieressä lähellä BMW Weltiä. Huoneita emme heti saaneet, koska olimme niin aikaisin liikkeellä, joten osa porukasta (7hlö) suuntasi etukäteen varatulle BMW-tehdaskierrokselle.

 Tehdaskierrokselle osallistujat jouduimme arpomaan, koska paikkoja oli vapaana vain seitsemän. Paikan päällä kävi ilmi, että muiden osallistujien peruutuksia oli tullut useita ja mukaan olisikin päässyt 9 hlö lisää, mutta vain yksi lisähenkilö ehti mukaan. Muu ryhmä jäi odottamaan huoneita tai suuntasi kaupungille nähtävyyksiä katsomaan ennen opastetun BMW-museokierroksen alkua. 

Museosta riensimme suoraan kuuluisaan oluttupaan Hofbräuhausiin, josta meille oli varattu pöydät. Makkarat ja sianpotkat löysivät nälkäisiin suihin palan painikkeena paikallista olutta. Kiviseinäisen tilan meteli yllätti meidän porukan, ilmeisesti meteli  kuuluu oluttuvan ilmapiiriin. Ruoka oli hyvää ja hinnat kohtuullisia. Väsyneenä pitkästä päivästä ja vatsat täynnä suurin osa ryhmää suuntasi kohti hotellia jo hyvissä ajoin. Muutamat urheat jäivät tutkimaan mitä saksalaisella suurkaupungilla on tarjottavanaan torstai-iltana.

Perjantaiaamuksi oli varattu excun ainoa yritysvierailu kohteena Gofore. Muihinkin yrityksiin ja yliopistoon yritimme päästä tutustumaan, mutta syyskiireet tuntuivat olevan vierailujen esteenä. Gofore meidät otti kuitenkin avosylin vastaan. Saksassa asuvilta suomalaisilta goforelaisilta kuulimme, millaista työskentely siellä on ja millaisiin kulttuurieroihin he ovat törmänneet sekä henkilöstön että asiakaskunnan kanssa. Opimme, että saksalainen palautekulttuuri on suoraa ja jopa tylyä. Goforelaisten kokemuksen mukaan myös paikallinen asiakaskunta on melko konservatiivista, suunnitelmat pitää olla pikkutarkkoja ja muutoksien tekeminen on hankalaa. Liiketoimintamahdollisuuksia siellä kuitenkin tuntuu olevan sillä Saksan julkishallinto ja useat yritykset ovat selkeästi jäljessä pohjoismaista digitalisaatiotasoa. Keskustelu ja esimerkit olivat niin kiinnostavia että suunniteltu vierailu venyi reilusti yliajalle. Suurkiitos Goforelle Muncheniin!

Perjantai-iltapäivä oli vapaata aikaa ja kukin sai seikkailla suurkaupungissa kuten halusi. Muutamat löysivät shoppailupaikkoja, toiset maistelivat viinejä tai tutustuivat lentokoneiden historiaan ja jotkut kiertelivät nähtävyyksiä. Perjantai-iltaan oli varattu taas uusi oluttupa, Augustiner Keller. Edellisillan päivällisen kukin maksoi itse, mutta tämä ilta sisältyi osallistumismaksuun. Meidät ohjattiin puiston keskellä sijaitsevan ravintolan kellariin. 30 hengelle oli varattu vain kolme pöytää, jotka olivat niin lyhyitä, ettei syömisestä tullut mitään. Rohkeimmat saksankielentaitoiset ottivat tilanteen haltuun ja alkoivat pöytäneuvottelun. Viimein saimme lisäpöydän ja syömistilaa tuli hieman lisää. Menu oli tuttu edelliseltä illalta, samat sian potkat ja oluet tarjolla. Maljojakin nostettiin ja jälkiruuaksi maistui mm. Apfelstrudel. Alun pöytäsekoilun jälkeen palvelu oli hyvää ja tarjoilijoiden vuoropäällikkö tuli itse huolehtimaan, ettei meiltä varmasti puutu mitään. Melu oli edellistäkin hurjempi kimpoillessaan tiiliholvissa, mutta ei se menoa haitannut.

Lauantaille oli varattu vierailu Deutsches Museumiin ja siellä 1,5 tunnin opastettu kierros. Ryhmä jaettiin kahteen osaan ja oppaat esittelivät kiinnostavimmat kohteet. Opastettu kierros antoi hyvän yleiskuvan museosta ja kiinnostavia tietoja muutamien kohteiden historiasta, mutta koko museoon tutustumiseen menee kokonainen päivä. Opastuksen jälkeen jäimmekin kiertelemään museoon omaan tahtiin. 

Deutsches Museumin jälkeen oli taas vapaata aikaa ja illaksi oli varattu excun viimeinen oluttupa, Schneider Bräuhaus. Tämä tupa oli hillitympi ja hieman tyylikkäämpi kuin edelliset, vaikka ruoka- ja juomatarjonta olikin samaa taattua linjaa. Taas löysivät makkarat ja potkat ottajansa, vaikka pari henkilöä ryhmästä menikin omille teilleen hakemaan ruokavalioonsa vaihtelua. Tarjoilija piti meistä erittäin hyvää huolta ja mielellämme maksoimme hänelle 10% tipin, joka näyttää tulleen vakioksi Munchenin keskustan ravintoloissa.

Viimeinen päivä, sunnuntai, oli varattu Munchen Residenz -palatsiin tutustumiseen ja kotiin paluuseen. Residenz-palatsin vanhimmat osat on rakennettu jo 1385 ja seuraavina vuosisatoina sitä on laajennettu monet kerrat. Toisessa maailman sodassa se pommitettiin lähes maan tasalle, mutta jo 1950-luvulla osia siitä avattiin yleisölle. Oppaat kierrättivät meidät palatsin eri puolille ja kertoivat kiinnostavia tarinoita sen historiasta. Viimeiseksi he esittelivät upean Cuvilliés Theatren. Pari tuntia sujahti siivillä.

Residenz-palatsin jälkeen oli vielä hetki aikaa shoppailulle ja kiertelylle, kunnes neljän aikaan iltapäivällä suuntasimme kohti Munchenin lentokenttää. Air Balticin siivet toivat meidät turvallisesti Tampereelle puolen yön paikkeilla.

Pitkä viikonloppu Munchenissa oli onnistunut reissu. Osallistujilta kerätyn palautteen perusteella ohjelman ja vapaa-ajan suhde oli sopiva ja järjestelyt onnistuivat hyvin. Innokkaimmat ehdottivat jo uusia ekskursiokohteita.

Kiitokset kaikille järjestelyissä mukana olleille ja osallistujille. International Club jää pohtimaan, millaisia retkiä seuraavaksi suunnitellaan.

Martti Tryyki 
International Club
Tampereen Teknillinen Seura